Minun on pitänyt kirjoittaa näitä lisää. Näitä rakkauskirjeitä. En ole vain tiennyt mistä kirjoittaa ja mitä. Mutta eilen sen keksin, kun kysyit minulta miksi ja mitä sinussa rakastan. Mietin tämän kirjoittamista viime yönä ja tajusin, että tämä on täydellinen päivä kirjoittaa tämä, sillä rakkaani, hyvää enismmäistä vuosipäivää.
Kun esitit mainitsemani kysymyksen, en osannut oikein vastata. Sitten mietin sitä tarkemmin kun kuuntelin tuhinaasi nukkuessasi. Rakastan sinussa sitä, että olet aina heikomman puolella, ja ennen kaikkea, olet aina minun puolellani. Rakastan sitä, että voin puhua kanssasi mistä vain. Rakastan sitä, että olet poikaystävän lisäksi parhaita ystäviäni ja voin jakaa sinun kanssani elämäni. Niin surut ja murheet kuin ne ilotkin.
Rakastan sitä, kun mutristat huuliasi kun tökkään sinua sormella nenään. Rakastan sitä, kun saat minut nauramaan. Rakastan sitä, kun kiusoittelet ja kutittelet, vaikka väitänkin etten pidä siitä. Rakastan sitä, kun saan käpertyä viereesi nukkumaan. Huonoinakin päivinä jaksan, koska tiedän, että minulla on sinut rinnallani.
Rakastan sinussa niin monia asioita, että listaisin niitä vielä viikonkin päästä, jos sille tielle lähtisimme, mutta ehkä tämä riittää (tiedän, ettet jaksa lukea pitkiä tekstejä). Mutta sen vielä haluan kertoa, että rakastan sinua, koska teet minut onnelliseksi. Ja toivon kovin, että minäkin teen sinut.
